Etsimme osa-aikaista toiminnanjohtajaa / Vi söker en verksamhetsledare på deltid
Etsimme osa-aikaista toiminnanjohtajaa! Hakuaika 7.3. asti. /Vi söker en verksamhetsledare på deltid
Blogi
Nainen katoaa -näytelmän katsojatulkinnat
Näyttelijä Sofia Molin ja ohjaaja Ville Kurki lukevat Nainen katoaa -näytelmästä kirjoitettuja katsojatulkintoja. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!
Willy Kyrklund kysyy: Mikä on se kysymys, jonka vastaus on ihmiselämä?
Sitä olemme tässä miettineet. Ei enempää, ei vähempää. Sata vuotta sitten syntynyt WillyKyrklund (1921 – 2009) oli tunnettu suomenruotsalainen kirjailija ja ruotsinkielisen proosanmestari, jonka novelli ”Prognos, negativ” sijoittuu sota-ajan kenttäsairaalaan. HaavoittunutNainen otetaan sisään poikkeustapauksena – hän ei ole tämän yksikön ongelma. Hän on kuolleenja elävän välimaastossa, identiteetiltään tuntematon, vieras, toinen, väliinputoaja, “jonkumuun”… KS38 kenttäsairaalan työntekijät …
Willy Kyrklund kysyy: Mikä on se kysymys, jonka vastaus on ihmiselämä? Lue lisää »
Ei mitään kalajuttuja
Taiteellisen ajattelun akatemia TAA, osa 3/3 Taiteellisen ajattelun akatemian opiskelijoiden FB-ryhmässä käytiin keskustelua poliittisuudesta! Kanssaopiskelijoiden kommenttien myötä kela lähti pyörimään ja muhittuaan jonkin aikaa päädyin siihen, että kyllä, kaikki on tavallaan poliittista – mitä syömme, miten pukeudumme, kenen kanssa vietämme aikaa, ketä edustamme, miten vietämme vapaa-aikaa jne. “Kaiken voi tietenkin NÄHDÄ poliittisena, mutta onko se?”, …
Kultakala karanteenissa
Taiteellisen ajattelun akatemia TAA, osa 2/3 Poissaolo-läsnäolo Taiteellisen ajattelun akatemian opintojen loppukiri on meneillään. Koronan takia ehdotonta läsnäoloa vaativat opintomme ovat muuttuneet etäopinnoiksi. Kaikki omat esiintymiskeikat, tulevan ensi-illan harjoitukset ja rakkaan ohjaustyöni vierailu Helsingissä on peruttu. Poikani on kotikoulussa, omat opintoni ja sivutoimiset opetustyöni etänä, kaverit, kollegat ja jopa puoliso etänä. Hangouts, Zoom ja muut …
Pieni, mutta iso huomio ohjaamisesta
Kadotin tarpeen ohjata vuonna 2016 kun sain valmiiksi massiivityön “Hamlet, koko totuus”. Kokemus ei ollut traaginen vaan hämmentävä. Vein sen jälkeen lähinnä loppuun töitä, jotka olin päättänyt toteuttaa jo ennen Hamletia. Kesällä 2019 huomasin, että ohjaajan ammatti on erityinen ja minua edelleen viehättävä ainakin yhdessä mielessä: “lupa tuijottaa liian pitkään”. Rakastan ihmisten katselemista. Jos kahvilassa …
Myöhästynyt ihailijakirje Tove Idströmille
Tove Idström (1954-2019) Kirjoitin tämän blogitekstin heti kuultuani Toven kuolemasta, mutta jotenkin en saanut tätä vielä silloin julkaistua. En osaa enää ”fanittaa” ketään, tai niin luulin, mutta nyt on tunnustettava, että kyllä minä sinua ihailin ja ihailen yhä ja luultavasti aina. Tavallisesti käsitän kuolemat hitaasti. Saatan säpsähtää tiedon kuultuani vasta vuotta kahtakin myöhemmin, mutta Tove …
Raha tai elämä, raportti tien päältä osa 2
Viimeisen reilun vuoden sisällä kävimme Näkymättömät maat -esityksellä neljällä esiintymismatkalla Ranskassa, esitetiin yhdeksässä eri teatterissa yhteensä viisikymmentä esitystä joissa vastassa oli 3000 ranskalaista katsojaa. Nyt, lentokoneessa istuessa matkalla takaisin Suomeen, ei-kenenkään-maassa, pohdin eroavaisuuksia näiden kahden maiden teatteritilanteiden välillä. Naapurin ruoho on vihreämpi, vai oliko se sittenkin naapurin ruho joka on vihreämpi, vertaillessa päättyy helposti joko …
Kuin (kulta)kala vedessä
Taiteellisen ajattelun akatemia TAA, osa 1/3 Kuuntelu Taideyliopiston avoin kampus on aikuisen esittävän taiteen tekijän karkkikauppa. Tunnettuna herkuttelijana ajattelin muun muassa näin kun syksyllä 2018 toiveikkaana naputtelin hakemukseni Taiteellisen ajattelun akatemian (TAA) opintoohjelman hakuun. Miksi innostua tästä? Ihmisen elämä ja muisti on lyhyt. Ei ihan niin kuin kultakalan, joka angstia vailla uiskentelee jopa ilmapallon …
Vallankahvasta ja -kumouksesta, raportti tien päältä
Olemme Näkymättömät maat -esityksen kanssa kiertämässä Ranskassa. Maassa kiehuu suuri joukko ihmisiä, joita hallituksen päätökset vituttavat. Pariisissa kymmenet tuhannet ihmiset osoittavat mieltään, Champs Elysees täyttyy kyynelkaasulla ja lentävillä katukivillä. Moottoritiet blokataan koko maassa. Mekin juutumme tiesulkuun, ja matka yhdestä esityspaikasta toiseen jonka olisi pitänyt kestää tunnin, kestääkin lähes kuusi tuntia. Sehän on Suomessa asuville eksoottista. …
Vallankahvasta ja -kumouksesta, raportti tien päältä Lue lisää »
Tätäkin on nukketeatteri
– Jakso 2: Hautajaiset – Neljä nukkettajaa kantaa suurta laatikkoa. Laatikon sisältö on yleisön tiedossa, mutta samalla se on suuri mysteeri. Yleisö seuraa nukettajien perässä. Nukettajat laskevat laatikon näyttämön monttuun ja katsomo muodostuu montun ympärille. Harvojen ihmisten keho tulee nuketetuksi silloin, kun he ovat vielä elossa. Melkein kaikki kuitenkin muuntuvat pian kuolemansa jälkeen hetkeksi nukeksi. …
Miksi temppu ei riitä?
Kävin katsomassa teatterimme seuraavan ensi-illan läpimenoa nykysirkusesityksestä “Viimeinen pisara”. Päätin haastatella ohjaajia Janna Haavistoa ja Ville Kurkea, koska koin aikaisempien keskustelujen ja näkemäni läpimenon perusteella, että työryhmän suhtautumisessa taituruuteen oli tärkeää pohdinnan aihetta. Alla lyhennetty versio haastattelusta, joka kuvattiin harjoitusten jälkeen näyttämöllä, esiintyjien purkaessa lavastusta. SM: -Nykysirkusesitys “Viimeinen Pisara”, mistä on kysymys näin lyhykäisyydessään? JH:-Tehdään …
Suuntana liike ja liikkeenä suunta
Uimahallin rappusissa kuulen ohimennen mummon sanovan toiselle “Kaikki mikä liikkuu on hyvä” ja molemmat nauravat – uimavöistä päätellen ovat menossa vesijuoksuun. “Kaikki mikä liikkuu on hyvä”. Mieleni täyttyy kuvista: mummot seivästävät lautaselta poisryömivää ateriaa, salilla lihasta pumppaava kurkkailee ympäriinsä (muka ohimennen, salaa), kuntopyöräilija joka polkee polkemistaan mutta pysyy paikallaan (ehkä jopa kypärä päässä), makaavaa ruumista …
Ollako vai ei
Ollako vai ei. Sitä kysymystä pyöritellessä työskentelin edellisen teatterilähijakson aikana Grus Grus Teatterin työryhmässä Turun linnassa. Oman elämän draamassa kysymykseen tuli yllättäen ja tilaamatta vastaus, että ei olla. Hamlet kevään jälkeen sovittiin kotiväen kanssa, että pidän teatterihommista pari välivuotta. No, pari vuotta alkaa olla lusittu ja kun kotiväki hakeutui uusiin lavasteisiin (toki lapsinäyttelijät vierailevat molemmissa …
Tarpeistolistasta sisällysluetteloon
TARPEISTOLISTASTA SISÄLLYSLUETTELOON REKVISIITTA VAI AINEKSET TARPEISTOLISTOISTA Alkemistinen formula, pala Dadaa paperilapulla, arvoitus tai runo – tarpeistolista on hiljainen todiste siitä että jotain hullua mutta kuitenkin huolellisesti suunniteltua on tapahtunut. Esineillä on aina oma narratiivinsa, jonka pääroolia ei esitä ihminen. Koska teen enimmäkseen nukke- ja visuaalista teatteria, jossa materiaaleja animoidaan, tarpeistolistat ovat minulle esityksen näyttelijöiden geenikartta. …
En danslärare full av skit
Läs på svenska här: https://www.grusgrus.fi/sv/en-danslarare-full-av-skit-2/
Minä ja stalker, minä stalker
Opiskelin elokuvaa vuosituhannen vaihteessa ja Tarkovski oli yksi niistä tekijöistä, jotka kuuluivat osastoon ”pakkopulla”. Joko hänen töitään ylistettiin kritiikittä tai sitten niitä pidettiin piinaavina. Aloitin Stalkerista, enkä sitten muutamaan vuoteen enää katsonut muuta häneltä – rasti seinään, katsottu on, en nukahtanut. Olin sitä mieltä, että ne, jotka väittivät pitävänsä Stalkerista olivat pelkkiä “wanna be”-älyköitä. Myöhemmin …
Pohdintoja Siperiassa
Vuorenhuiput ymmärretään perinteisesti taivaan ja maan kohtaamispaikkoina. Vuori voidaan nähdä kulkuväylänä yhdeltä tasolta toiselle, maallisen ja henkisen rajana. Vuoret herättäävät minussa uteliaisuutta suhteessa johonkin ”korkeampaan voimaan” (ja aavistuksen sen olemassaolosta)- nähdäänhän vuoret usein korkeamman potentiaalin ja henkisyyden etsinnän vertauskuvina. Uskon että henkilökohtainen tapani herkästi etsiä ja löytää merkityksiä myös sieltä missä niitä ei ole, on …
Treenaan talvikuntoon
Moni treenaa kroppansa kesäkuntoon. Tajusin juuri, että itse aloitan treenaamisen aina loppukesästä. Miksi ? Ihan siksi, että freelancerin elämä on riekaleista, enkä ole enää 30. Kun kysytään, että missä asun vastaan, että Matkahuollossa. Tampere-Turku-Helsinki on Permudan kolmio, johon olen kadottanut muutakin kuin määrättömän määrän puhelimen latureita ja muutaman avaimen. Tämä nyt ei ole mikään syvällinen …
Rutiineista
Lapsille ruutiniit tuovat turvaa. Yhteiskuntarakeenteemme perustuu yhä pitkälti 8-16 työskentelyyn. Freelancer taiteilijalla päivät ovat puolestaan vaihtelevia. Se on tietynlaista vapautta ja sopeutumiskykyä, eikä päivät toistu mekaanisesti. Joskus kuitenkin on niin sanotusti liikaa aikaa reflektoida itseään ja ympäristöään. Mieli saattaa kiihtyä ja kynnys taiteellisen työn aloittamiseen nousee. Vapaudesta tuleekin arjessa ahdas. Taiteellinen residenssi on kohdallani helpoin …
Mama Afrikka ja inspiraatio
Afrikka teki sen verran suuren vaikutuksen, että palaan sinne juurikin kohta. Ks. edellinen blogimerkintäni englannin kielellä. Edellinen matka oli työpainotteinen ja vietin suurimman osan 2,5 kuukaudesta joko virallisesti tai epävirallisesti taiteilijoiden ja taiteen äärellä. Tästä kaikesta inspiroituneena palaan Tansaniaan kulttuurivaihdolliseen residenssiin, jossa pääsen opiskelemaan lisää afrikkalaista liikettä ja fyysistä ilmaisua ASADEVA järjestön kanssa. Minä puolestani …
Täytyykö netissä avautua
Minäkin aloitan blogin. En vielä tiedä mitä tänne kannattaa kirjoittaa. Aika näyttää.